Nelijalkaiset työkaverit Tuisku ja Teuvo tuovat iloa, turvaa ja kuntouttavaa vuorovaikutusta Solumin hoivakotien arkeen. Eläinavusteinen toiminta lisää asukkaiden hyvinvointia ja kannustaa liikkeelle – yksi rapsutus kerrallaan.
Työvuoron alku Koskikodin ohjaajalla Idalla alkaa usein tutulla kysymyksellä: “Onko Tuisku mukana?” Shetlanninlammaskoira Tuisku on tuttu kuono yksikön arjessa. Hän vieraili Koskikodilla ensimmäistä kertaa jo alle vuoden ikäisenä, ja yksiköstä onkin muodostunut hänelle kuin toinen koti. Tänä vuonna 8 vuotta täyttävä Tuisku on tullut monelle asukkaalle tutuksi jo pennusta asti. Myös Väinöläkodissa arkea ilahduttaa 10 kuukauden ikäinen havannankoira Teuvo. Hän aloitti työnsä jo 9 viikon ikäisenä, joten voidaan sanoa, että hänkin on kuin vanha tekijä.
Arki yksiköissä koirien kanssa
Teuvon omistaja, Väinöläkodin yksikön johtaja Roosa, kertoo, että Teuvo on mukana töissä kerran tai pari viikossa, aina asukkaiden toiveiden mukaan. Ensimmäiset työpäivät pikkupentuna menivät ihmetellessä. Kolmannen kerran jälkeen Teuvo on ollut innoissaan heti työpäivän alusta – jo autosta poistuttuaan hän on kiirehtinyt sisään, eikä millään malttaisi lähteä takaisin kotiin. Nykyään hän jaksaa olla mukana koko päivän.
Koskikodin Tuisku-koira
Teuvo viettää päivänsä asukkaiden seurassa ryhmäkodeissa ja lepää välillä Roosan työhuoneessa. Joskus energiaa riittää yllin kyllin, ja silloin työntekijät ovat saattaneet viedä hänet “jäähylle” toimistoon rauhoittumaan. Pääosin päivät ovat kuitenkin olleet rauhallisia, ja osa asukkaista pitää erityisesti siitä, että Teuvo käy heidän huoneessaan rapsutettavana. Asukas, jolla on ollut huono päivä, on saanut piristystä Teuvon läsnäolosta.
“Etenkin yhden asukkaan kasvoilta on mukava nähdä ilo, kun hän rapsuttaa Teuvoa, vaikka hän ei kykene tuottamaan puhetta,” Roosa kertoo. “Tuollainen pieni karvapallero tuo iloa myös sellaisille ikäihmisille, jotka muutoin ovat hieman alavireisiä.”
Joskus Teuvoa on käytetty motivaationa heräämiseen ja sängystä nousemiseen. Useat asukkaat kyselevät hänen peräänsä, jos häntä ei ole hetkeen nähty työvuorossa – se kertoo, miten tärkeäksi kohtaamiseksi hän on muodostunut.
Tuisku puolestaan työskentelee Koskikodilla useimmiten iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin yksikön ulkopuolisia menoja on vähemmän, kertoo hänen omistajansa Ida. Jo kotona, kun lenkkireitti vie kohti työpaikkaa, Tuisku tunnistaa suunnan ja tietää, että tänään on työpäivä.
Yksikköön saavuttaessa Tuisku saakin ensimmäisenä sekä asukkaiden että työntekijöiden tervehdykset – onhan hän tärkeä työkaveri. Usein Tuisku onkin ovella vastassa yksikköön tulevia ihmisiä, valmiina rapsutuksiin. Päivä sujuu nuuhkien, herkkupaloja etsien ja rapsutuksia keräten. Hän tuntee jo yksikön rytmin ja ihmiset: keneltä saa herkkuja, kenen viereen kannattaa jäädä makoilemaan ja mistä löytyy parhaat rapsuttajat.
“Koskikodin asukas osti Tuiskulle joululahjaksi vinkulelun töihin, jota on vingutettu jo pari vuotta,” Ida naurahtaa.
Tuisku on toiminut myös erinomaisena kannustimena ulkoiluun, ja moni lenkki asukkaiden kanssa onkin tullut tehtyä hänen seurassaan. Päivien aikana asukkaat ovat innostuneet myös leikkimään hänen kanssaan, heittäen lelua ja seuraten Tuiskun touhuja – mikä on tuonut hymyn huulille. Monet ovat myös innostuneet juttelemaan Tuiskun ansiosta, muistellen entisiä lemmikkejä tai muita eläinkohtaamisia. Myöskään lempinimiltä hän ei ole välttynyt: Tuiskua on kutsuttu muun muassa “huiskuhännäksi”, “nuuskuksi” ja “herrasmieheksi”. Hänestä on kasvanut tärkeä osa Koskikodin yhteisöä.
”Yhtenä päivänä asukas pohti päivänsä positiivisia asioita ja mainitsi yhtenä niistä sen, että Tuisku oli ollut töissä – se oli ihana kuulla. Niin tärkeitä ne eläimet voivat olla,” Ida muistelee.
Väinöläkodin Teuvo-koira
Pienet hetket, suuret vaikutukset
Koirat tarjoavat jotakin, mitä ei voi pakottaa tai opettaa: aidon ja läsnä olevan kohtaamisen. Moni asukas rauhoittuu silittäessään pehmeää turkkia, toinen uskaltaa avautua, kolmas saa turvaa ja tuttuutta, joka voi muistuttaa vaikkapa lapsuuden lemmikistä.
Välillä sattuu myös hauskoja hetkiä. Kerran Tuisku varasti kokonaisen makkaran, ja tämän perässä täytyi juosta pitkin keittiötä. Teuvo puolestaan on huvittanut asukkaita viemällä tavaroita. Asukkaat ovat jopa avustaneet Teuvoa pakenemaan Roosalta, ettei hänen tarvitsisi lähteä kotiin. Väinöläkodissa ruokapöydän alle suuntautuukin usein nelijalkainen kuono – josko sieltä löytyisi jotakin herkkua.
Eläinten läsnäolon merkitys kuntoutuksessa
Tuiskun ja Teuvon läsnäolo on jättänyt konkreettisen jäljen Koskikodin ja Väinöläkodin arkeen myös kuntoutuksen näkökulmasta. Eläin voi lisätä turvallisuuden tunnetta, madaltaa vuorovaikutuksen kynnystä ja toimia luontevana keskustelun avaajana. Samalla se kannustaa liikkumaan, houkuttelee ulos ja muistuttaa elämään tässä hetkessä.
Hyväksyvä ja tuomitsematon eläinkontakti voi erityisesti herkässä elämäntilanteessa vahvistaa itsetuntoa ja tunnetta siitä, että on arvokas ja tärkeä. Tuisku ja Teuvo muistuttavat siitä, että kuntouttava arki rakentuu pienistä kohtaamisista ja yhteisestä ilosta – joskus tassujenkin avulla.
Tilaa uutiskirje sähköpostiin
Liity mukaan Solumin matkalle. Uutiskirjeen kautta pääset seuraamaan arjen tarinoita, ajankohtaisia tapahtumia ja vapaita asiakaspaikkoja. Jaamme myös inspiroivia urapolkuja ja vinkkejä uusista työmahdollisuuksista. Yhdessä rakennamme parempaa sote-alaa – tilaa uutiskirje ja pysy kuulolla!
