Lapsen oikeuksien päivän ja teemaviikon viettäminen muistuttaa meitä siitä, että jokaisella lapsella on oikeus kuulua joukkoon, saada turvaa ja tulla kuulluksi omana itsenään. Nämä oikeudet kuuluvat kaikille lapsille riippumatta siitä, mikä heidän taustansa, kielensä tai oleskelustatuksensa on. Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi, ja vasta sen jälkeen turvapaikanhakija, tilapäistä suojelua saava, kuntapaikan saanut tai lastensuojelun asiakas. Suomessa elää lapsia, joiden elämäntilanteet vaihtelevat suuresti, ja siksi heidän oikeuksiensa toteutuminen vaatii aikuisilta herkkyyttä ja vastuuta.
Ryhmäkodin tarjoama turva ja arjen tuki
Alaikäiset turvapaikanhakijat ja tilapäistä suojelua saavat lapset elävät usein ryhmäkodeissa, jotka muodostavat heidän ensimmäisen uuden elämänvaiheensa Suomessa. Monet heistä ovat kokeneet menetyksiä ja traumaattisia tilanteita, joiden vaikutukset näkyvät arjessa pitkään. Ryhmäkoti ei ole koti sanan perinteisessä merkityksessä, mutta siitä voi rakentua paikka, jossa lapsi saa hengähtää ja rakentaa uudelleen turvallisuuden tunnettaan.
Arjen rytmit, tuttujen aikuisten läsnäolo, mahdollisuus käydä koulua ja se, että joku pysähtyy kysymään päivän kuulumisia, ovat tälle lapsiryhmälle merkityksellisiä. Lapsen oikeudet eivät saa jäädä lauseiksi sopimuksissa, vaan niiden täytyy näkyä ja kuulua päivittäisessä työssä ja tavassa kohdata lapset. Lapsi tarvitsee tietoa tilanteestaan kielellä, jota hän ymmärtää; hänen mielipiteensä on kuultava tulkin välityksellä, ja hänen kulttuurinsa ja taustansa on tultava nähdyksi aidosti ja kunnioittavasti. Ennen kaikkea hän tarvitsee aikuisen, joka tunnistaa hänessä lapsen eikä hallinnollista prosessia.
Uuden arjen rakentuminen perheryhmäkodissa
Kun lapsi saa oleskeluluvan tai kuntapaikan, hänen arkeensa tulee uusi vaihe, joka usein tarkoittaa muuttoa perheryhmäkotiin. Perheryhmäkodissa elämä on kodinomaisempaa, ja pysyvyys lisääntyy. Lapsi voi aloittaa koulunkäynnin omassa kunnassaan, solmia ystävyyssuhteita, oppia kieltä ja rakentaa identiteettiään uudessa ympäristössä.
Kotoutuminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, eikä sitä saa asettaa lapsen normaalin kasvun ja kehityksen edelle. Lapsi tarvitsee tilaa olla lapsi ja aikaa oppia uutta omaan tahtiinsa. Samalla hän tarvitsee tukea oman kulttuurinsa ja äidinkielensä säilyttämiseen, sillä juuret antavat turvallisuutta ja vahvistavat kokemusta omasta arvosta. Kun lapsi löytää tasapainon nykyisen elämänsä ja oman taustansa välillä, hänen mahdollisuutensa kasvaa hyvinvoivaksi aikuiseksi paranevat merkittävästi.
Lastensuojelun lasten arjen erityisyys
Myös lastensuojelun piirissä elävien lasten oikeudet ovat olennainen osa tätä kokonaisuutta. Lastensuojelun asiakkaat, olivat he suomalaisia tai maahanmuuttajataustaisia, kohtaavat samoja kysymyksiä turvallisuudesta, luottamuksesta ja pysyvyyden tarpeesta. Heidän elämänsä on usein täynnä katkoksia ja epävarmuutta, ja siksi he tarvitsevat aikuisia, jotka pystyvät rakentamaan arkea, jossa on johdonmukaisuutta ja ennustettavuutta.
Lastensuojelun lapsilla on monia samoja tarpeita kuin turvapaikanhakijalapsilla. He tarvitsevat aikuisen, joka pysyy rinnalla ja kuuntelee, sekä ympäristön, jossa heidän omat kokemuksensa ja tunteensa hyväksytään. Lapsen oikeuksien toteutuminen ei ole itsestäänselvyys missään palveluissa, vaan seurausta siitä, että joku aikuinen pysähtyy lapsen näkökulman äärelle ja rakentaa arjen, jossa lapsi kokee olevansa tärkeä.
Lapsen oma tarina tärkeimpänä
Kun tarkastelemme näitä lapsiryhmiä yhdessä, nousee vahvasti esiin ajatus siitä, ettei lapsen identiteetti voi rakentua yksinomaan jonkin järjestelmän tai statuksen ympärille. Hän ei ole ensisijaisesti turvapaikanhakija, tilapäistä suojelua saava tai lastensuojelun asiakas. Hän on ennen kaikkea lapsi, jolla on oikeus turvaan, lämpöön ja pysyviin ihmissuhteisiin. Lapsen oikeudet toteutuvat vain, jos me aikuiset kannamme vastuumme ja toimimme niiden mukaisesti jokaisessa kohtaamisessa.
Kuulumisen ja kuulluksi tulemisen tärkeys
Lapsen oikeuksien viikon tämänvuotinen teema, oikeus kuulua ja tulla kuulluksi, on erityisen tärkeä niille lapsille, joiden elämä on ollut jatkuvaa liikkumista, menetyksiä ja epävarmuutta. Kuuluminen syntyy siitä, että joku aikuinen osoittaa kiinnostusta lapsen ajatuksiin, että lapsi saa osallistua omaan arkeensa ja että hänen taustansa hyväksytään osaksi hänen identiteettiään. Teema sisältää kaksi yhtä tärkeää ulottuvuutta. Ensinnäkin lapsella on oikeus löytää oma paikkansa ja kiinnittyä yhteisöön ja yhteiskuntaan, tulla nähdyksi osana kokonaisuutta ja tuntea olevansa tervetullut. Toiseksi hänellä on oikeus tulla kuulluksi omilla ehdoillaan, omalla kielellään ja omasta kokemusmaailmastaan käsin.
Siksi on tärkeää muistaa, että lapsen oikeudet eivät ole valinnaisia, vaan ne ovat velvoite, jonka olemme yhteiskuntana sitoutuneet täyttämään. Ne toteutuvat vasta silloin, kun ne näkyvät konkreettisesti palveluissa, rakenteissa ja jokaisessa arjen kohtaamisessa. Lapsen oikeus turvallisuuteen, jatkuvuuteen ja osallisuuteen kuuluu jokaiselle lapselle – taustasta riippumatta.
