Syömishäiriöt ovat monimuotoinen mielenterveydenhäiriöiden ryhmä, jossa suhde ruokaan, syömiseen ja omaan kehoon vääristyy. Ne eivät ole vain ulkonäköön liittyviä haasteita, vaan vaikuttavat kokonaisvaltaisesti fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Syömishäiriö voi näkyä ulkoisesti esimerkiksi painon muutoksina, mutta sairauden vakavuutta ei voi arvioida painoindeksin perusteella.
Yleisimmät syömishäiriöt ovat anoreksia, bulimia ja ahmintahäiriö (BED). Niiden lisäksi esiintyy epätyypillisiä ja harvinaisempia muotoja, kuten ARFID sekä ortoreksia.
Diagnostiikka ja luokitukset
Nykyinen ICD-10-luokitus tunnistaa anoreksian, bulimian ja niiden epätyypilliset muodot sekä muihin psyykkisiin häiriöihin liittyvät syömishäiriöt. Tutkimusten mukaan jopa 50–80 % sairastuneista jää kuitenkin näiden diagnostisten kriteerien ulkopuolelle ja saa diagnoosin “määrittämätön syömishäiriö”. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten monimuotoisia syömishäiriöt ovat.
Vuonna 2028 Suomessa käyttöön tuleva ICD-11-luokitus laajentaa häiriöiden tunnistamista. Se sisältää esimerkiksi ARFIDin (avoidant/restrictive food intake disorder), jossa syömisen rajoittaminen perustuu ruoan hajuihin, makuihin, koostumukseen tai aiempiin negatiivisiin kokemuksiin — ei kehonkuvaan.
Syömishäiriöiden oireet
Syömishäiriöt voivat näyttäytyä monenlaisina käyttäytymismalleina:
- syömisen tiukka rajoittaminen
- hallitsematon ahmiminen
- pakonomainen liikunta
- ruokavalion liiallinen kontrollointi
Yhteistä näille on, että syömisestä tulee hallitseva ja ahdistusta aiheuttava osa arkea. Kompensoivia keinoja, kuten oksentaminen, laksatiivien käyttö tai pakkoliikunta, esiintyy etenkin anoreksiassa ja bulimiassa ja ne voivat olla hengenvaarallisia.
Taustatekijät – mistä syömishäiriö puhkeaa?
Syömishäiriön taustalla vaikuttavat usein useat samanaikaiset tekijät:
- Psykologiset tekijät: tunnesäätelyn vaikeudet, perfektionismi, traumaattiset kokemukset, kriisit, heikko itsetunto ja kielteinen kehonkuva.
- Biologiset tekijät: perinnöllinen alttius, neurobiologiset tekijät, aineenvaihduntaan tai hormonitoimintaan liittyvät häiriöt sekä neuropsykologiset piirteet, kuten autismikirjo tai ADHD.
- Sosiaaliset tekijät: ulkonäköpaineet, laihuuden ihannointi, sosiaalisen median vertailu, terveys- ja suorituskeskeinen kulttuuri sekä urheilun painovaatimukset.
Sosiaalinen media ja stressi
Sosiaalinen media voi toimia sekä voimavarana että riskitekijänä. Hyvinvointia tukeva sisältö voi vahvistaa positiivista kehonkuvaa, mutta muokatut kuvat ja epärealistiset kauneusihanteet lisäävät helposti riittämättömyyden tunteita ja vertailua.
Stressi vaikuttaa suoraan käyttäytymiseen. Lyhytaikainen stressi voi vähentää ruokahalua, kun taas pitkittynyt stressi lisää kortisolin eritystä ja makeanhimoa. Stressi ja syömishäiriö voivat muodostaa kierteen, jossa oireet ja kuormitus vahvistavat toisiaan.
Hoito ja kuntoutus asumispalveluissa
Syömishäiriöiden hoito edellyttää moniammatillista yhteistyötä. Hoidossa voidaan hyödyntää:
- ravitsemusterapiaa
- psykoterapiaa
- psykofyysistä fysioterapiaa
- lääkehoitoa
- vertaistukea
Hoidon perustana on kehoneutraali lähestymistapa, joka pyrkii vahvistamaan arvostusta omaa kehoa kohtaan ilman ulkonäkökeskeisyyttä.
Solumin mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisyksiköissä kohtaamme asiakkaita, joiden syömisen haasteet kietoutuvat osaksi laajempaa kuntoutumista. Monisairaus, matala itsetunto ja pitkäaikaiset mielenterveysoireet voivat vahvistaa syömisen ongelmia.
Kuntouttava asumisyksikkö tarjoaa arkea, jossa tuki on läsnä joka päivä. Tuemme säännölliseen ja monipuoliseen ruokailuun — ja muistutamme, että myös herkuttelu on osa tasapainoista elämää.
Nuorten kohdalla kehon nopea muuttuminen, vertailu ja ulkonäköpaineet voivat lisätä oireilua. Yhteisöllinen asuminen ja turvalliset aikuiset auttavat huomaamaan muutokset ajoissa ja tarjoavat tilan, jossa vaikeistakin asioista voi puhua.
“Syöminen on yksi arkisimmista asioista, mutta syömishäiriön kanssa siitä voi tulla koko elämää määrittävä pelko. Meidän tehtävämme on palauttaa ruokailu osaksi turvallista, tavallista arkea — ilman häpeää, painetta tai yksin jäämistä.”
Kohtaaminen ja puheeksi otto
Syömishäiriöstä puhuminen vaatii rauhallisen ja hyväksyvän ilmapiirin. Tärkeää on:
- osoittaa huolta ilman arvostelua
- välttää paino- ja ruokakommentteja
- kuunnella aidosti ja antaa tilaa tunteille
- usein jo asian ottaminen puheeksi voi olla sairastuneelle suuri helpotus
Vaikutus arkeen ja läheisiin
Syömishäiriö vaikuttaa myös läheisiin, jotka voivat kokea huolta, riittämättömyyttä ja uupumusta. Verkostotyö ja läheisten tuki ovat tärkeä osa kuntoutumista. Arjessa syömishäiriö voi näkyä sosiaalisena vetäytymisenä, työkyvyn laskuna ja fyysisinä terveyshaittoina.
Ennaltaehkäisyssä keskeistä on monipuolisen kehonkuvan edistäminen, itsetunnon vahvistaminen ja tunne-elämän taitojen opettelu lapsuudesta alkaen. Myös medialukutaito ja ammattilaisten koulutus ovat tärkeitä.
Kuntouttavien asumispalveluiden tehtävä on luoda ympäristö, jossa jokainen voi tuntea olonsa hyväksytyksi omana itsenään. Solumin yksiköissä ruokailu on tärkeä osa sekä arkea että kuntoutumista. Turvallinen ilmapiiri ja oikeus kehorauhaan kuuluvat kaikille.
Tilaa uutiskirje sähköpostiin
Liity mukaan Solumin matkalle. Uutiskirjeen kautta pääset seuraamaan arjen tarinoita, ajankohtaisia tapahtumia ja vapaita asiakaspaikkoja. Jaamme myös inspiroivia urapolkuja ja vinkkejä uusista työmahdollisuuksista. Yhdessä rakennamme parempaa sote-alaa – tilaa uutiskirje ja pysy kuulolla!
