
Näkökulma | Ryhmäkotien sosiaalityöntekijät
Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään 16.–22.11.2026 teemalla Jokainen lapsi on arvokas!. Tänään 20. marraskuuta vietämme Lapsen oikeuksien päivää.
Tällä viikolla olemme pohtineet erityisesti sitä, miten lasten oikeudet toteutuvat turvapaikkaprosessissa. Solumin ryhmäkotien sosiaalityöntekijöinä työskentelemme Suomeen ilman huoltajaa saapuneiden alaikäisten parissa ja näemme läheltä, millaisia huolia ja epävarmuutta turvapaikkamenettely voi lapsille aiheuttaa. Tässä kirjoituksessa nostamme esiin havaintojamme ja huoliamme erityisesti lasten kuulemisesta, perhesuhteiden huomioimisesta ja lapsen edun toteutumisesta EU:n uudistuneessa turvapaikkajärjestelmässä.
Uusi turvapaikkajärjestelmä herättää huolta
Euroopan unionin muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta eli paktia alettiin soveltaa kesäkuussa 2026. Uudistuksen tavoitteena on yhtenäistää EU-maiden turvapaikkakäytäntöjä, tehostaa turvapaikkamenettelyjä ja selkeyttää jäsenvaltioiden välistä vastuunjakoa. Samalla sääntelyssä korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta.
Me Solumin ryhmäkotien sosiaalityöntekijät suhtauduimme uudistukseen varovaisen toiveikkaina. Odotimme, että lapsen oikeudet huomioitaisiin entistä vahvemmin turvapaikkaprosessin kaikissa vaiheissa. Käytännön työssä meille on kuitenkin herännyt huoli siitä, toteutuvatko nämä tavoitteet riittävällä tavalla.
Erityisesti huolemme kohdistuu niin sanottuun AMMR-menettelyyn, jossa määritetään, mikä EU-valtio vastaa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Tämä selvitys tehdään turvapaikkaprosessin alkuvaiheessa, eikä siinä vielä ratkaista, onko lapsella oikeus kansainväliseen suojeluun.
Ilman huoltajaa olevan lapsen kohdalla käsittelyvastuun määräytymiseen vaikuttavat hänen perhesiteensä ja yksilöllinen etunsa. Meille on kuitenkin syntynyt huoli siitä, selvitetäänkö jokaisen lapsen perhesuhteet Suomessa ja muissa EU-maissa riittävän kattavasti ja yhdenvertaisesti.
Pohdimme myös, tulevatko lapsen omat näkemykset ja hänen kanssaan työskentelevien ammattilaisten havainnot riittävästi huomioiduiksi. Ryhmäkodin sosiaalityöntekijällä voi olla lapsen tilanteesta sellaista tietoa, jota yksittäisessä viranomaiskohtaamisessa ei välttämättä saada esiin.
Lapsen kokemusten, läheissuhteiden ja tuen tarpeiden tunnistaminen vaatii usein aikaa ja luottamusta. Siksi pidämme tärkeänä, että myös lapsen kanssa tehtävässä arjen työssä syntyvää tietoa hyödynnetään hänen etunsa arvioinnissa.
Tietoisku: Mikä on AMMR?
AMMR (Asylum and Migration Management Regulation) on EU:n turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallinta-asetus. Sen perusteella määritetään, mikä jäsenvaltio vastaa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.
Ilman huoltajaa olevan lapsen kohdalla on huomioitava erityisesti:
- Lapsen perhesiteet ja mahdollisuus perheen yhdistämiseen
- Lapsen turvallisuus, hyvinvointi ja yksilölliset tarpeet
- Lapsen omat näkemykset hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti
- Lapsen edun yksilöllinen arviointi ennen mahdollista siirtoa
Lähde: EU:n asetus 2024/1351.
Mahdollinen siirto toiseen EU-maahan voi herättää pelkoa
Ryhmäkodeissa kohtaamme lapsia, joiden pakomatkaan on voinut sisältyä väkivaltaa, turvattomuutta ja epäinhimillistä kohtelua. Osa lapsista on kertonut vaikeista kokemuksista myös EU-maissa, esimerkiksi viranomaisten voimankäytöstä tai turvattomista vastaanotto-olosuhteista.
Ajatus mahdollisesta siirrosta takaisin maahan, johon liittyy pelottavia kokemuksia, voi herättää lapsessa voimakasta huolta. Pelko voi koskea myös ystävää, joka on vastaavassa tilanteessa.
Vaikka turvapaikan myöntämisen oikeudelliset perusteet pohjautuvat EU:ssa yhteiseen sääntelyyn, jäsenvaltioiden vastaanottojärjestelmissä ja käytännöissä on eroja. Tämä herättää kysymyksen siitä, miten lapsen turvallisuus ja yksilölliset tarpeet pystytään varmistamaan mahdollisen siirron yhteydessä.
Myös lapsiasiavaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International ovat nostaneet esiin huolia uudistuksen vaikutuksista turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan ja lasten oikeuksien toteutumiseen.
Pidämme tärkeänä, että lapsen aiemmat kokemukset ja mahdollisen siirron vaikutukset hänen hyvinvointiinsa selvitetään huolellisesti. Lapsen etu ei saa jäädä vain lainsäädännölliseksi periaatteeksi, vaan sen on ohjattava myös käytännön päätöksentekoa.
Turvallinen arki tukee lasta epävarmuuden keskellä
Turvapaikkamenettelyyn liittyvä epävarmuus näkyy ryhmäkotien arjessa. Lapset pohtivat tulevaisuuttaan, läheistensä tilannetta ja sitä, missä heidän elämänsä jatkuu. Kaikkiin kysymyksiin ei aina ole mahdollista antaa vastauksia.
Lapsen rinnalla kulkeminen, huolten kuunteleminen ja vaikeiden tunteiden käsitteleminen ovat keskeinen osa työtämme. Vaikka emme voi vaikuttaa kaikkiin viranomaispäätöksiin, voimme huolehtia siitä, ettei lapsi jää huoliensa kanssa yksin.
Koulunkäynti, ystävyyssuhteet, harrastukset ja luotettavat aikuiset luovat jatkuvuutta tilanteessa, jossa tulevaisuus voi tuntua epävarmalta. Lapsella on oikeus tavalliseen arkeen ja mahdollisuuteen suunnitella tulevaisuuttaan myös turvapaikkaprosessin aikana.
Lapsi on lapsi myös turvapaikkamenettelyssä
YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa turvaamaan lasten oikeudet yhdenvertaisesti. Lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa häntä koskevissa toimissa, ja jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi.
Turvapaikkamenettelyssä lapsesta tulee helposti hakemus, rekisteröinti, määräaika tai siirtopäätös. Ryhmäkodin arjessa hän on aina ennen kaikkea lapsi.
Vuoden 2026 Lapsen oikeuksien viikon teemana on Jokainen lapsi on arvokas! Teema muistuttaa, etteivät lapsen oikeudet riipu hänen kansalaisuudestaan, syntymäpaikastaan tai turvapaikkamenettelynsä vaiheesta.
Meillä lasten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla on vastuu tuoda esiin myös niiden lasten kokemuksia, joiden ääni jää helposti yhteiskunnallisessa keskustelussa kuulumattomiin.
Haluamme nostaa keskusteluun erityisesti sen, miten lapsen perhesuhteet, turvallisuus, yksilölliset tarpeet ja omat näkemykset huomioidaan turvapaikkaprosessin vastuunmäärittämisessä.
Lapsen etu ei saa jäädä vain lainsäädännön lupaukseksi. Sen on näyttävä myös niissä päätöksissä, joita lapsen elämästä tehdään.

